STATISTICS OF GAME 22.11.2006

Pelin lähtökohta oli aika vaikea, koska 7 terävimmästä 
syömähampaasta peräti 5 puuttui tästä pelistä. Lisäksi pelin
puhalsi tuomarikaksikko, jonka aikana viime vuosina olemme
hävinneet joka ainoa kerta.

Siitä huolimatta pelin ensimmäinen 15 minuuttia oli parasta
joukkuepelaamista, mitä on tällä kaudella nähty:
- hallitsimme helpoilla syötöillä palloa eli oma kaveri luisteli
  jatkuvasti helppoon syöttöpaikkaan
- saipa vastusja pallon missä tahansa haltuunsa, hänellä oli alta
  2 sekunnin karvaaja niskassa. 

Vaikka Atlant onnistuikin avausmaalin heittämään, he olivat täysin
meidän otteessa. En muista Farmin historiasta juurikaan pelejä,
jossa pakkina voin lähteä karvausmielessä tappelemaan irtopallosta 
tietäen, että vastustaja ilmeisimmin saa sen juuri ennen minua 
haltuun ja silti tietäen, että sentteri&laita ovat polkeneet 
varmistamaan paikkani joka ainoa kerta.

Lopusta 45 minuutista ei ole tosin ole paljon kerrottavaa, mutta
vaikka pelin tasoa ei kehua huimaksi, jäällä olijoista tuomarit 
epäonnistuivat pahiten. Selkeitä sääntövirheitä (heittäytyminen, 
kypärällä pelaaminen, 20 sek. vastustajan mailasta 
kiinnipitäminen jne.). Noiden lisäksi täysin linjaton 
ja ennalta-arvaamaton puhalluslinja. Atlant tuntui sopeutuvan 
linjattomuuteen paljon meitä paremmin.

Vaikka siis aihetta oli valittaa tuomioista, sitä ei tehdä 
vaihtoaitiosta käsin. Kun meidän kaksi moottoriturpaa alkaa 
kommentoimaan joka ainoata selkeää tuomarivirhettä tai meille
epäedullista tulkintaa, meidän oma peli menee sekaisin ja alamme 
keskittymään 
1) mitä tuomarit tekevät tai jättävät tekemättä
2) mitä vastustaja tekee
ja vasta sen jälkeen, jos aikaa&energiaa on, mitä meidän pitäisi 
tehdä.

Pelaamisemme loppui kuin seinään 17 minuutin kohdalla, kun 
luistelumme hiipui ja aloimme aukomaan päätä tuomareille.

Tilan ja innon antaminen Atlantille on vihon viimeinen virhe, 
koska he ovat tosi selvä fiilisjengi. Jos fiilis nousee hyväksi, 
pysäyttäminen on vaikeaa. Jos heidät saa pidetty huonolla 
fiiliksellä, voitto irtoaa helpohkosti.

Kun annoimme puolikarvauksella tilaa, kupletin juoni oli selkeä:
- he kiersivät oman maalin ja olimme karvaavinamme. Laituri meni 
  päälle, sentteri blokkasi syöttöä laitaa pitkin
- Atlant avasi painottomalle laidalle, joka oli aina tyhjä.
- Kun laiturimme viimein ehti paikalle, Atlant käänsi keskelle ja 
  tuli kuin valtatietä 3-2 hyökkäyksiä solkenaan.

Joko siis karvataan kunnolla pakit mukana tiivissä paketissa
tai sitten tukitana keskialue. Puolikarvaus on meidän perusvika, 
kun tuska alkaa kasvamaan.

Omassa päässä pakit eivät avanneet heti, kun paikka oli. Parin 
sekunnin jälkeen paikkaa ei enää ollutkaan ja paniikki iski. 
Tuloksena pakki-pakki palloja sitä kautta vaarallisia menetyksiä.

Toisella jaksolla menetimme oman sinisen kokonaan. Hallitulla
syötöllä vauhtiin sinisestä ei menty kertaakaan yli; vain kuskaten
tai roiskasten.

Lisäksi Atlantin takajätöt ja takatolpalle ajot sekoittivat
meidän pakan totaalisesti. Harvoin olen nähnyt meidän pelaajien
juoksevan 3 pelaajan voimin yhden vastustajan ja pallon perässä.

Toisaalta harvoin pelistä voi nostaa yhtä pelaajaa, joka pelasti 
iltamme, mutta tällä kertaa voi ja hän on Esa. Esa rauhoitti meidän 
peliä hakemalla pallon maalin takaa, avaamalla rauhallisesti, 
polkemalla vapaaseen paikkaan saaden syötön sinne. Ilman Esan 
pallonhallintaa olisimme hävinneet tänään satavarmasti.

Kaikesta huolimatta ottaen huomioon lähtltilanteen ja pelitapahtumat 
vain yhden pisteen menettäminen oli puolivoitto.

Eniten pisteitä keräsivät Esa (2+1) ja Vesa (2+0).