STATISTICS OF GAME 15.01.2007

Tämän illan matsissa meillä toimi tasan yksi asia: maalivahti.
JP on ainoa, joka voi katsoa peiliin ja todeta, että hoidin oman
osuuteni hyvin. 

Pikku lapset, joita Tapen mukaan oli vaihtopenkki tänään täynnä,
sulkekaa silmänne, sillä viiltävää analyysiä tulossa.

Karvauspeli meni tänään aivan poskellensa. Siihen oli pari syytä: 
- vastustaja pelasi laidoissa kiinni ja nousi keskelle hakemaan   
  palloa, laittoi eteenpäin ja katosi takaisin laitaan kiinni
- emme pitäneet omaa miestämme, vaan vaihtelimme sitä koko ajan

Kun vastustaja pelaa tuolla tyylillä, pakkien täytyy olla
ylempänä hyökkääjän iholla kiinni. Muutoin meidän hyökkääjät 
pyörivät oravana keskellä ja eivät pysy omassa pelaajassaan 
kiinni.

Pallovarmaa jengiä vastaan ei ole järkeä peruutella seisoville
jaloille omaan päähän. Meillä täytyy luoda painetta pallolliselle
ja ennen kaikkea pysyä kiinni omassa miehessä. Se ei onnistu
hiljakseen peruuttelemalla.

Bewe Fourin vahvuus oli helpot syötöt; vaikka he luistelivat
vähemmän kuin me, he luistelivat aina pallollisen kaverin läheltä,
jolloin helppo pikku neppi oli aina mahdollinen.

Oman puolustusalueen pelaamaan oli kammottavan näköistä. Aivan
liian usein meidän koko viisikko oli B-pisteiden ja maaliviivan 
välissä seisovilla jaloilla. Vastustajalla oli koko ajan mielin 
määrin aikaa syötellä ja etsiä vetopaikkaa. Omassa päässä on turha 
pelata passiivisesti. Jos kaveri on kulmassa pallon kanssa, häntä 
pitää ahdistaa ja ainoa huolehdittava asia on, että hän ei pääse 
kiertämään sinua. Jos vastustajan pakki ei nouse, laitureilla ei
ole asiaa ringetteviivan sisälle, muutoin kuin paikkaamaan
sentteriä, joka joutuu paikkaamaan itsensä pihalle pelannutta 
pakkia. Oman maalin edessä ei sitten neiteillä enää. Vastustajan
hyökkääjän pitää tuntea vastamielisyyttä tulla maskiksi meidän
maalille. 

Hyökkäyksiin lähtömme olivat auttamatta hitaita. Bewe Four ehti
aina ryhmittyä valmiiksi. Jos yritimme puolinopeaa, yksinäinen
kärki puski 4 miehen muuriin. Pakit kuittasivat tahdottomuudesta
hyökkääjille useammakin kerran polkaisemalla pari terävää potkua
ja he olivat hetkessä ohi meidän toisen aallon hyökkääjien. Ehkä
tämä tahdottomuus oli yksi syy siihen, miksi taas tänään 
kuskasimme palloa kuljestusliikkeen tavoin.

Kun pääsimme hitailla lähdöillä vastustajan siniselle, meiltä
loppui tyystin ajatus. Seurauksena oli huonoja ratkaisuja, joista
vastustaja iski jatkuvalla syötöllä vaarallisia vastaiskuja.

Silloinkin kun saimme maalipaikan, viimeistely ontui eilisen 
tavoin. Pallo pomppi tai vedot suuntautuivat päin veskaria.

Tässäpä pientä listaa parannuskohteista huomisiin treeneihin.